Jalat maassa ja pää pilvissä

Mun on pakko tunnustaa, että oon ihan kauhea haaveilija. Varsinkin sellaisina hetkinä kun mulla ei ole mitään tekemistä, mieli lähtee helposti vaeltelemaan. Mä saatan istua tunteja miettien mun tulevaisuutta ja etsien netistä tietoa ja inspiraatiota. Vahvimmin tämä tulee esiin silloin, kun mä en vielä tiedä mitä on tulossa ja odotan jonkinlaista päätöstä.

Hyvänä esimerkkinä tästä on nämä viimepäivät kun olen stressannut pääsykoetuloksia. Sen lisäksi, että olen lukenut muiden odottajien keskusteluja, olen myös käynyt mielessäni erinäisiä hetkiä mun tulevaisuudesta. Oon esimerkiksi miettinyt, että miten kerron ihmisille kouluun pääsystä ja miltä musta itsestäni tuntuu kun luen sen uutisen Opintopolusta.

Näkymä pilvien päältä, auringonlaskun aikaan. Matkalla Lontoosta takaisin Suomeen.

Mulla on ehkä hieman epärealistinen kuva siitä, millaista mun opiskelijaelämä tulee olemaan, mutta mun mielestä se on okei. Tässä vaiheessa on vielä ihan sallitua haaveilla kaikesta mahtavasta ja luulla, että opiskelu on aina helppoa ja hauskaa. Mun päässäni tulevat opiskelukaverit ovat esimerkiksi ihan huipputyyppejä ja meistä tulee hyviä kavereita. Ja kun mä asun Mikkelissä niin mä en ole yksinäinen, mä oon onnellinen.

Opiskelujen myötä tulee eteen tietenkin muutto ja uusi kämppä ja oon siitä ihan älyttömän innoissani. Oon muuttanut elämäni aikana kahdeksan kertaa (jos laskin oikein) ja mulle muutto on aina jollain tapaa uuden alku. Vaikka olenkin jo kokenut muuttaja tää kerta on mulle ihan erilainen kuin aikaisemmat. Mä muutan ensimmäistä kertaa kauas tästä kaupungista, jossa olen koko elämäni asunut.

Tällä kertaa mä aion myös hankkiutua eroon kaikesta turhasta roinasta, jota on tässä kahdenkymmenen vuoden aikana kertynyt ihan mukavasti. Se ei oo mulle mitenkää helppoa, koska oon tälläinen hamsteri, mutta mun mielikuvissa mun opiskelijakämppä on siisti ja nätisti sisustettu joten mulla ei ole vaihtoehtoja. Sisustuspostauksia siis luvassa, sen voin luvata!

Viimeinen ilta Lontoossa, parhaassa mahdollisessa paikassa.

Koska oon asunut jo vajaan vuoden yksin niin tiedän, että raha ei kasva puissa ja aina ei saa kaikkea mitä haluaa. Tiedän, että joskus täytyy syödä pelkkää makaronia, koska rahat ei riitä ja välillä on tehtävä kompromisseja. Mulla on myös vielä lukioajoilta muistissa se kuinka stressaavaa koulu voi olla enkä todellakaan kuvittele AMK:n olevan helppoa. En kuitenkaan näe mitään järkeä siinä, että miettisin näitä "huonoja" asioita. Tiedän kyllä, että ne kuuluvat elämään, mutta käytän aikani mielummin miettien kivoja juttuja ja olemalla positiivinen.